Blogin pitämiselle tuli yhtäkkinen seinä vastaan. Oma jaksaminen loppui ja mielenvirta ehtyi.
Viime vuonna oman elämän peruspilarit romahtivat ja mikään talo ei pysy pystyssä perustuksitta, senhän tietää jokainen. Jos koti olisi rakennettu neljän pilarin varaan, ei yhden rikkoutuminen vielä romahduta koko rakennusta mutta kun viedään kaikki neljä yhtaikaa, ei jäljellä jää enää kuin tomupilvi rakennuksen sortumasta. Tämä kuvaa aika hyvin omaa tilannetta, mikäli neljää pylvästä edustaisivat perhe, terveys, talous ja tulevaisuuden toiveet.
Viime vuonna sain diagnoosin kahdesta elinikäisestä sairaudesta, kävin tuloksetta läpi lapsettomuushoitoja ja jäin yhtäkkisesti pitkäaikaisesta työstä työttömäksi. Lisäksi perheenjäsenet kävivät läpi leikkauksia. Seuraava leikkausaika on varattu itselleni. Psyyke on ollut enemmän kuin koetuksella, joskus jopa tuntuu ettei enää jaksa ja hyväksyttävää on ettei aina jaksakaan. Jokaisen elämään voi kriisi tulla käymään eikä se pahemmin ovikelloja käytä tai lupia kysele. Tällöin punnitaan ihmisen vahvuus ja uskon että vahvimmat meistä on tehty sirpaleista.
Vielä pääkoppa ei ole eheytynyt tästä kaikesta mutta sitkeästi taistellaan. Eihän sitä voi äärirajoilla muuta kuin luovuttaa tai kamppailla vastaan. Olen päättänyt toteuttaa jälkimmäistä suunnitelmaa. Ehkä tulee vielä seuraavia päivityksiä tai ei, sen aika näyttää. Paljon kaikkea hyvää loppuvuoteen ja mikä ettei seuraaviinkin vuosiin!
